Vaikka sitten kantapään kautta

Illan seikkailu alkoi hyvin. Pääsin selkeästi ihan liian kätevästi St. Paul's Bayhin, siellä nimittäin en meinannut ensin löytää muita, sitten takaisin tulo... No, sanotaan nyt, että pääasia, että selvisin sieltä lopulta. :D 

Olin kyllä siitä menomatkasta aika ylpeä. Ensin keksin miten sinne paikkaan pääsee. Sitten osasin jopa mennä sinne. Noita bussiaikatauluja on välillä vaikea tulkita.

Mustalla ympyröity on se missä minä asun, muut asuu sinisellä ympyröidyssä paikassa

Tai periaatteessa osasin mennä sinne, jäin turhan aikaisin pois kyydistä. Kyllä me sitten lopulta löydettiin toisemme. Osa kävi vähän polskimassa meressä ja olihan se yllättävän lämmintä. Itse en viitsinyt lentojen jälkeisen kurkkukivun takia. 

Auringon laskun jälkeen alkoi stressaamaan yksin sen pitkän matkan tekeminen. Tuli todella nopeasti ihan pimeää. Pienen harkinnan jälkeen päätin, etten lähtisi pimeässä bussirumbaan, ottaisin taksin. Selitin minne halusin ja pienen pohdinnan jälkeen kuski totesi tietävänsä paikan ja lähdettiin. Yhtäkkiä sitten hän ei enää tiennytkään minne mennä, enkä minäkään tunnistanut pimeässä paikkoja. Meinasi iskeä pieni paniikki kun etsittiin oikeaa tietä, mutta lopulta se kuitenkin löytyi. Tarpeeksi jännitystä koko loppuelämäksi. 

Ainakin auringonlasku oli nätti.

Mitä tästä opimme, asuinpaikan osoite aina mukana!