Viimeiset päivät

Tänään ei tarvinnut onneksi ihan niin aikaisin herätä kuin eilen. Tarkoituksena oli lähteä etsimään tuliaisia, suuntana Bugibba. Meinatiin käydä lounaalla Hannan ja Maritan kanssa, mutta itse pääsin niin myöhään matkaan, ettei voitukaan nähdä. 

Yhdysvaltain suurlähetystö

Tuliaiset löytyi kyllä aika kivuttomasti! :) Olin yllättynyt. 

Bugibba Square

Olin ajatellut, että menen käymään semmosessa Cake Factory-nimisessä kahvilassa, mutta se ei ollut remontin takia auki ollenkaan... Ei ollut siinä enää hirveästi muuta tekemistä niin lähdin sitten bussiasemalle päin. Huomasin, että kauempana näkyi todella tummia pilviä ja salamointia. Piti päästä äkkiä pois alta. 

En päässyt kuitenkaan tarpeaksi nopeasti. Bussia odotellessa alkoi satamaan todella rankasti. Onneksi oli edes jonkinlainen katos... Mutta sade jatkui ja jatkui vaan. Kun jäin bussista pois niin satoi edelleen. Tietenkin minulla oli vaan shortsit, t-paita ja flipflopit. Kastuin aivan tippuvan märäksi ja teillä oli niin paljon vettä, että kahlasin siinä nilkkojani myöten. Kaiken lisäksi ajattelin oikaista ja eksyin. Ukkosessa ja sateessa. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. 

Kotona sitten otin lämpimän suihkun koska olin aivan jäässä. Kuuden aikoihin lähdettiin Bartin ja Giulian kanssa Mdinaan syömään illallista viimeisen iltani kunniaksi.

Jälkkäri! <3

Illallisen jälkeen kierreltiin vähän, näytin Bartille ja Giulialle Palazzo de Piron ja kävin sanomassa heipat Silvanille (Palazzo de Piron ravintolapäällikölle) ja Dionille (työkaveri). Sitten mentiin vielä de Mondioniin ja minä jäin sinne odottamaan, että Miriam olisi valmis. Autoin lopputöissä ja sitten lähdettiin käymään vielä muutamilla. Bart ja Giulia lähtivät viimeisellä bussilla takaisin Attardiin. Oli kyllä mukava istua viimeistä iltaa yhdessä! Sain sitten kyydin kotiin yhdeltä respan työntekijältä. :) 

Lauantaina pistin herätyksen ajoissa, jotta kerkeäisin viedä roskat ajoissa ja pakata. Koska kyllä, jätin pakkaamisen aamuun sitten lopulta kuitenkin... Ei siinä kuitenkaan ollut ongelmaa, vähän vain tuli kiire. xD Kerkesin kyllä syömään, sitten asunto tultiin tarkastamaan ja sain takuurahan takaisin. Giulia tuli ja auttoi minua kantamaan laukut ulos ja siellä minua jo odoteltiinkin. Maritakin oli autossa. :) 

Matka takaisin Suomeen meni ihan hyvin. Vähän oli tylsää kun Frankfurtissa piti odottaa niin kauan... Mutta lennot oli ajoissa ja säät ihan hyviä. :) Suomessa odotti iskä ja ihanan raikas sää! Oli hassua olla taas kotona! Hyvä reissu takana, toivottavasti näen kaikki sieltä taas ennemmin tai myöhemmin! 

Frankfurtin lentokenttä, meidän portti

Lähdössä Frankfurtista kohti Suomea!!

Viimeinen viikko: Torstai

Millonkohan viimeksi oon tarvinnut täällä herätyskelloa. Ehkä kolmesti koko tänä aikana. :D Tänään kello kuitenkin soitti jo klo 6.20. Päivän aikataulu oli tiukka, sen takia halusin herätä ajoissa. 

Ensin seitsemän aikoihin hyppäsin bussiin, joka veisi minut ensin Vallettaan. Ei ollut kivaa istua maltalaisessa aamuruuhkassa..... Välimatkaa Attardin ja Vallettan välillä on noin 10 kilometriä, bussimatka kestää hyvällä tuurilla semmoisen no, vähintään puolituntia. Tänään kesti kyllä enemmän. -___- Vallettassa vaihdoin bussiin, joka veisi minut Marsaxlokkiin, Maltan "kalastuspääkaupunkiin". 

Täällä on aina yhtä jännittävää hypätä uuteen bussiin. En ymmärrä mikä siinä on kun bussivuorot menee reiteiltään ihan omituisesti. Esim. tuo bussi, jolla menin, 85, menee Vallettasta Marsaxlokkiin, mutta ei tule samaa reittiä pitkin takaisin. Mikä järki siinä on, että hyppäät pysäkillä kyydistä pois, mutta toiselta puolelta tietä et pääse takaisin sinne mistä tulit. -____-

Jokatapauksessa, pääsin Marsaxlokkiin. Mitään hirveän jänniä en siellä tehnyt, paistattelin vain päivää satamassa ja otin kuvia. Oli ihana sää! <3 

Täällä koirat muuten aika usein autossa ollessaan on puoliksi ulkona ikkunasta. :'D 

Oli ihanan rentoa ja koska oli aikaista niin ei juuri ihmisiä missään! Yhdeksän aikaan olin siis jo tuolla. :) Tosin sitten päätin lähteä takaisin päin kun halusin keretä siihen museoon. Tässä vaiheessa minulla tuli tosiaan ongelma sen bussin kanssa... Lopulta päätin kävellä. Eihän se ollut kuin sellainen 40 minuutin rupeama auringossa ja toivoen, että muistan mistä se bussi oikein tuli. :D Museon olin nähnyt matkalla, joten helpotti vähän. Löysin ilman sen suurempia ongelmia perille. :) Museossa sedät olivat kivoja ja hyväksyivät VR:n opiskelijakortin saadakseni opiskelijahinnan. xD 

Museo oli mielenkiintoinen. Malta on siis jääkauden tienoilla ollut maitse yhteydessä Sisiliaan ja sitä kautta Maltalle on saapunut eri eläimiä. Museon yhteydessä on luola, josta on löytynyt mm. virtahevon ja norsun luita. Tosin pienoiskoossa. :D Aika jännä aatella, että täällä on joskus ollut sellaisia eläimiä, nyt villinä ei ole nimittäin juuri muuta kuin lintuja, liskoja ja pupuja, jos olen oikein ymmärtänyt. 

Huone täynnä luunpalasia! 

Luolassa tuli jotenkin kotoinen fiilis, tuoksumaailma oli aika lähellä Suomea. xD En osaa oikein selittää miksi. Museon jälkeen palasin Vallettaan. Bussia odotellessa alkoi satamaan hirveästi. Oli kamala nälkä ja päätäkin särki, mutta piti mennä Mostaan closing meetingiin. 

Linja-autoasema juuri ennen sadetta

Päätä särki kauheasti ja nousin vaan bussiin. Vaivuin horrokseen ja jossain vaiheessa havahduin, että hei, eihän mun täällä pitäis olla... Bussi oli ihan väärässä paikassa kuin minne minun piti päästä. En jaksanu panikoida vaan päätin poistua kyydistä jossain vaiheessa ja vaihtaa bussia. Sitten bussi kuitenkin kääntyi takaisin oikeaan suuntaan. :'D 

Tapaaminen oli ihan turha. -___- Sain paperin, homma kesti tuskin minuuttiakaan. Ja minulle oli sanottu väärä aika niin en edes nähnyt Maritaa. Olin kylmissäni, läpimärkä ja päätä särki hirveästi ja siitä sitten suuntasin kotiin. Päänsäryn takia oli niin huono olo, että kun bussi tuli ihan täyteen niin en edes yrittänyt tunkea kaikkien ihmisten ohi jäädäkseni oikealla pysäkillä, vaan köröttelin takaisin Vallettaan ja vaihdoin bussiin, joka vie lähemmäs kämppää. :'D 

Kotosalla söin viimein ja lepäilin vähän ennen kun lähdin Mdinaan de Mondionissa käymään. Sain Anthonylta paperini takaisin ja sanoin heippoja porukoille. Puhuttiin vähän josko mentäis huomenna vielä istumaan yhdessä iltaa ennen kun lähden maasta. Ihanan dramaattista. "Lähden maasta." Saa nähdä sitten mennäänkö. :D 

Kauaa en siellä jaloissa pyörinyt vaan tulin takaisin kämpille löhöilemään. Huomenna pakkailen tavarat, että näen miten matkalaukussa on tilaa tuliaisille! :D Mutta nyt pikku hiljaa taas nukkumaan, on ollut pitkä päivä! 

Viimeinen viikko: Keskiviikko

Se oli sitten viimeinen työpäivä täällä... Jäi onneksi rauhalliseksi ja pääsin ajoissa kotiin. :) On huomiselle suunnitelmia, joten kiva että kerkeää nukkua! 

Ainiin, tuli tosiaan jännä tilanne, Bartin ja Giulian piti nimittäin muuttaa pois tästä asunnosta. Ilmeisesti omistaja tahtoo asunnon takaisin ensi viikolla, joten heille etsittiin uudet majapaikat. Itse saan jäädä tähän koska lähden takaisin Suomeen lauantaina. Nyt kun tulin töistä niin molemmat olivat kadonneet. Olenkin siis itsekseni viimeiset päivät. 

Mutta joo, töissä oli siis rauhallista, 4 asiakasta. :D Eli todella rauhallista. Siivoilin sitten keittiön puolella lautasten lämpökaapin oikein huolella ja hoidin kaikki lautaset, mutta hirveästi ei hommaa ollut.. Työpäivä oli aika jaamailua. Sain työtodistuksen ja kommentteja sommelierilta. Kertoi, että olen tosiaan korvannut vakituisen työntekijän ja suoriutunut osastani todella hyvin. Tuntui todella hyvältä kuulla tuollaisia kehuja! 

Töissä minulla oli taas kamera mukana.

Viinikellari ravintolassa

Juteltiin aika paljon viineistä, miten ne hinnoitellaan, millä perusteella tilataan, kuinka usein viinilista päivitetään jne. Chris, sommelier, on itse siis tehnyt koko listan, yli sata eri viiniä. On vain vuoden minua vanhempi. Kunnioitan hänen ammattitaitoaan valtavasti ja on yksi Maltan parhaista alallaan. 

Paras viinilista 2013

Chris, sommelier ja Julie, ravintolapäällikön tyttöystävä (vanhempi kuva, ei tältä päivältä)

Oli mukavaa kun oli vaihteeksi rauhallista, vaikkakin hieman tylsää. Mutta hyvä vaan, että pystyi rauhassa juttelemaan ja hoitamaan työtodistuksia sun muita. Sain siis hyvän työtodistuksen ja minulle sanottiin, että ottavat minut milloin tahansa takaisin töihin jos haluan tulla. :) Torstain ja perjantain aikana käyn varmaan vielä sanomassa heippoja niille ihmisille, jotka ei ollut tänään töissä. Oli kyllä kiva kun yksi osa-aikaisista sattui olemaan juuri tänään töissä, nähtiin vielä viimeistä kertaa! 

Anthony numero 2, veteraani ja minä

Lähtiessäni luovutin tosiaan työasun ja suuntasin takaisin Attardiin. Huomenna eli torstaina olisi tiedossa visiitti saaren etelä-osaan, Marsaxlokkiin ja satuin huomaamaan, että matkan varrella on yksi mielenkiintoinen museo, eli sinne siis! Sitten on tiedossa closing-meeting Paragonin kanssa ja näen Maritaa samalla. :) Sen jälkeen pitääkin suunnata taas Mdinaan hoitamaan viimeiset paperijutut ravintolapäällikkö Anthonyn kanssa. Nyt kuitenkin nukkumaan, että jaksan huomenna nousta ajoissa keretäkseni tehdä kaiken! :)

Viimeinen viikko: Tiistai

Todellisuus alkaa viimein iskeä... Tuntemukset on muuttunut "jee, kotiin!! <3"-fiiliksistä siihen, että ajatus hyvästien jättämisestä kaikille ahdistaa. En välttämättä oikeasti näe näitä ihmisiä enää ikinä. 

Jokatapauksessa, aamupäivä nyt meni totuttuun tapaan kämpällä löhöillessä, syödessä ja lueskellessa. Niin ja kirjoitinhan minä tuon edellisen blogipäivityksen tietysti. 

Työpäivä oli maanantaihin verrattuna lähes päinvastainen. Tai samaa oli se, että aluksi oli tulossa 10 syömään ja sitten luku sinkosi 46 asiakkaaseen... Kaksi eri ryhmää ministeriöstä ja sitten vielä hotellin omistajan VIP-ryhmä. Se siitä rauhallisesta työpäivästä. Muut tuli tuntia aiemmin töihin, illalle soitettiin vielä yksi työntekijä lisää ja osaston pomo pyöri auttamassa. 

Minä olin ihan ulkona siitä, että mitä oikein tapahtuu. Yleensähän kun menen töihin niin tarkistan varaukset semmoisesta listasta ja tilaisuudet ordereista. Nyt en löytänyt kyseisiä lappuja mistään, joten jouduin vähän sokkona aloittamaan työt. Minulle sanottiin, että "46 a la carte, ei tilaisuuksia", joten kaivoin kaapeista kaikki lautaset ja aloin hommiin. Kun olin melkein valmis ja aloin jo huokaista helpotuksesta niin yksi kokeista tuli sanomaan, että niin, tarvitsen vielä näitä, noita ja noita lautasia tämän ja tämän verran... 

En muista olenko selittänyt noista lautasista aiemmin. (Todella mielenkiintoista! :D) Mutta siis, a la cartessa on käytössä omat lautaset, jokaiselle annokselle on siis omanlaisensa lautanen. Tilaisuuksissa käytetään sitten eri lautasia, niistä olen laittanut aiemmin kuvankin tänne. 

Tilaisuuksissa käytettävät lautaset

Joten siis, ensiksi kiillotin kaikki a la carte-lautaset ja sitten vielä päälle sata eri kokoista tilaisuuksissa käytettävää lautasta. Kaikkein parasta oli, että puolessa välissä noita tilaisuuslautasia minulle kerrottiin, että illan menu ei ollut vielä edes varmistunut, joten lautaset saattavat vielä muuttua, jes. Onneksi ne eivät kuitenkaan vaihtuneet.

Työpäivä oli todella sekava, enkä ollut edes ainoa, joka oli pihalla siitä mitä tapahtuu. Tosin taisin olla pahiten pihalla. :'D Hieman turhauttavaa, ettei minulle kunnolla selvitetty, että mitä tapahtuu, hommanihan on kuitenkin todella tärkeä. Jos puutteellisen tiedon takia lautaset on väärät/niitä on liian vähän/tjv niin koko illastahan tulee ihan katastrofi. Mutta niin. Täällähän on siis yläparveke, alaparveke ja sisätilat. Alaparvekkeella oli yksi iso ryhmä ministeriöstä, he tilasivat normaalilta a la carte-listalta. Yläparvekkeella oli pienempi ryhmä ministeriöstä, heillä oli valmiiksi painettu menu, eli kaikki söivät samat ruoat. Yläparvekkeella oli lisäksi kolme kahden hengen pöytää syömässä normaalilta carte-listalta. Sisällä oli sitten iso VIP-ryhmä, joka valitsi omat syötävänsä supistetulta a la carte-listalta. 

Isojen ryhmien kanssa suurin hankaluus on (minulle henkilökohtaisesti) oikean annoksen saaminen oikealle ihmiselle. Kuten muistaakseni olen selittänyt, niin täällä ei ole okei kysellä, että "kenelles oli tää ja tää" vaan meillä on käytössä numerot joiden mukaan mennään. Ongelma on se, että välillä vaihtelee, että mistä laskeminen aloitetaan. Minkä lisäksi kun tulet siihen ruokien kanssa, pöydässä istuu 20 ihmistä niin rupeapa siinä laskemaan, että "yy, kaa, koo, nee, vii" jne... 

Varsinkin jos pöydän päässä istuu joku niin riippuu tilauksen ottajasta, että mistä laskeminen aloitetaan.

Kaikesta hämmennyksestä, turhautumisesta ja stressistä huolimatta ilta sujui mukavasti. Kyllähän meillä paljon myöhempään meni kuin eilen, mutta meitä oli onneksi kaikki viisi hoitamassa myös kaikki loppuhommat niin ei ollut hirveän paha. Lupasin käydä vielä hyvästelemässä kaikki ennen kuin lähden lauantaina ja sitten sainkin kyydin takaisin kämpälle. 

Viimeinen viikko: Maanantai

Ei sitä pysty oikein vieläkään käsittämään, että viikon päästä olen jo Suomessa... :o Mutta niin, tänään oli siis synttärit! Äiti, veljet ja sisko soittivat Skypen kautta aamulla, vaihdettiin muutama sananen siinä, oli kivaa! <3 Tosin koska heräsin puheluun niin ääneni oli lähes olematon. :'D 

Muuten en sitten ennen töitä tehnyt ihmeitä, kävin vain kaupassa ostamassa vähän synttäriherkkuja (toisaalta, millon täällä EN söisi herkkuja... :'D) ja ihan vaan rauhassa söin ja lueskelin. 

Työpäivä oli jotenkin erikoinen... Iltapäivällä töissä oli ainoastaan minä ja ravintolapäällikkö, yleensä on yksi tai kaksi muuta meidän lisäksi. Silti sain kaikki omat hommani tehtyä nopeasti ja autoin vielä ravintolapäällikköäkin. Ja senkin jälkeen jäi vielä jaamailuaikaa! :o Hämmentävää. Ehkä yleensä sitten olen vain hirveän hidas kun "ei ole kiire"...

Olin muuten jo iloinnut, että olen selvinnyt harjoittelusta hajoittamatta mitään... No, se ilo loppui sitten perjantaina kun särjin yhden lasikupolin. Olin kuivaamassa sitä, mutta pidin liian lujasti kiinni ja se vaan napsahti käsissä rikki. :s Tänään (maanantaina, miten vaan :D) melkein tiputin yhden lautasen. Olin kiillottamassa sitä kun se lipesi kädestä ja oikeasti oikein sinkosi ilmaan. Kaikkein suurin ihme oli, että sain sen kiinni ennen kuin se tipahti. :'D Pieni sydänkohtaus. 

Oli muuten hyvä esimerkki siitä miten tilanne elää töissä. Kun menin töihin niin meille oli seitsemän ihmistä tulossa syömään. Lopulta se luku nousi 22 asiakkaaseen. :D Se siitä rauhallisesta työpäivästä. Mutta oli kyllä kivaa, oli yksi 9 hengen pöytä, jossa osa oli suomalaisia! En tajunnut ekaksi, koska he puhuivat englantia keskenään, mutta viedessäni leipää pöytään yksi heistä kysyi olenko Suomesta. Vastasin että joo, ja sitten tyyppi vaihtoi kielen suomeen! :D Yllätyin! Olivat oikein mukavia nuoria miehiä, juteltiin sitten niitä näitä aina kun kerkesi ja kävin pöydän luona. 

Lopputyöt sujuivat yhtä nopeasti kun valmistelut iltapäivällä vaikka hoidin itse kaikki ruokailuvälineet, lasit ja takahuoneen siivoamisen. :o Olen edelleen hämmentynyt siitä että miten näpsäkästi kaikki meni! Oltiin valmiita jo kahdentoista maissa. Sitten sainkin kyydin kotiin ja löysin ovelta odottamasta syntymäpäiväkortin Bartilta ja Giulialta! :') 

Kortti Bartilta ja Giulialta ja pehmolelu on lahja työkaverilta

Oli kyllä hyvä syntymäpäivä! :) Tässä vielä kuva kaikkien aikojen lempijogurtistani! Voisinpa tuoda tätä matkalaukullisen mukanani! <3

Omena-banaani! Niin hyvää <3

Ja Bon Appetit oli suomeksi....

Viimeinen viikko täällä pyörähtämässä käyntiin. Fiilikset ovat ristiriitaiset. Toisaalta haluisin jo kotiin ja toisaalta ei hirveästi haittaisi jäädä tänne lämpimään. Ei sillä, ei täälläkään ole enää montaa hellepäivää jäljellä. Kyllä kotiin on viimein sitten kiva palata! 

Keskiviikkonahan minä tosiaan jouduin lähtemään töistä kesken pois kun tulin niin kipeäksi. Torstaina tuntui jo aamusta, että oli kova kuume niin en edes yrittänyt töihin. Päivä menikin sängyssä makoillessa ja lueskellessa. Perjantaina onneksi sitten oli taas niin hyvä olo, että lähdin töihin. :) Nenä kyllä vuotaa edelleen ja ääni hieman poissa, mutta muuten olen taas ihan iskussa. 

Kuten otsikosta voi vähän arvailla niin perjantaina meillä oli suomalainen pariskunta syömässä! Oon niin ilonen, että tämä tapahtu edes kerran mun ollessa täällä! Olin tietysti tosi innokkaana palvelemassa nimenomaan heitä. :D Ongelmaksi muodostui välillä vaan vain englanniksi opitut fraasit sun muut, esimerkiksi eri leipälajit. Siinä sitten yrittää pähkäillä, että mitähän tämäkin on suomeksi. Pariskunta siis ei ollut lomalla vaan asuvat täällä, Sliemassa. Olivat kyllä todella mukavia! Muutenkin työpäivä oli kiva. 

Tänään olenkin ollut sitten vapaalla. Äsken pesin taas käsin (jee....) työpaidan, mutta aiemmin päivällä olin rannalla testaamassa, että miten tuo kamera pelaa veden alla. Hyvinhän se! 

Pikkuisia kaloja!

Tarvitsen joko pidemmät kädet tai kaverin :D

Ja toistaiseksi se toimii edelleen, ei hajonnut merivedestä! Hieman tuntui absurdilta hypätä mereen kameran kanssa, voiko se nyt oikeesti kestää vettä! Mutta kyllä se näyttö vaan oli päällä. Testailun jälkeen vain kuivattelin äkkiä rannalla, tuuli on alkanut olla aika viileä...

Rannalta suuntasin Fish Loungeen. Olen jo monta viikkoa halunnut kokeilla sitä ja nyt sitten päätin rohkaista mieleni ja mennä! Eli jalat laitetaan semmoiseen pieneen tankkiin, jossa on kaloja (tohtorikaloja) ja ne sitten syö kuollutta ihoa pois. 

Täti otti pyynnöstä kuvan

Tunne oli todella jännä! Ei missään nimessä sattunut tai tuntunut pahalta, kutitteli ja välillä joku kala osui hermoon, jonka seurauksena jalka vähän nykäisi.

Itse otin vain 15 minuutin hoidon. Oli hauskaa! Tarjolla olisi myös vastaavia, mutta kokovartaloversio. En tiedä kuinka kestäisin sen kiemurtelematta. :'D Ajan tullessa täyteen kalat meinasi tulla jalkoja nostaessa mukana. Ehdottoman kiva kokemus, onneksi kävin! Yhtä aikaa kanssani siellä oli semmoinen perhe Iso-Britanniasta, juteltiin niitä näitä ja isä kysyi olenko Hollannista. Sanoin että en, vaan Suomesta. "No ei sitten ihme, että puhut niin hyvää englantia!", oli kommentti. :')

Huomenna onkin sitten jo syntymäpäivä! Kyllä se aika vaan rientää. Samalla lähtee viimeiset työpäivät käyntiin. Keskiviikkona on viimeinen työpäivä ja loput päivät ennen lauantain lentoa on vapaata. Ohjelmassa on tapaaminen Paragon Europen kanssa torstaina ja Hypogeum-kierros perjantaina. Kaippa sitä muutakin vielä keksii, seikkailla nyt vielä ympäri Maltaa kun kerkeää. Saksalaiset tytöt muuten lähtivät jo tänään takaisin Saksaan. Ja Adrian lähti jo perjantaina. Sovittiin, että pidetään yhteyttä! :) 

Adrian, minä, Franzi, Alice ja Bart Azure Windowilla, Gozolla

Ecuador Mansion GF5

Toinen sänky on hyvä säilytystila.

Naapurit Adrian ja Bart

Kylppäri no. 1

Kylppäri no. 2

Giulian huoneen ovi ikkunan vieressä

Kotikatu, ei yhtään vaikeampi lausua oikein.

Bussipysäkki töihin mentäessä

Uuden kameran erikoistehosteiden testailua ja bussin odottelua

50 ranskalaisen tilaisuus

Tervetulo-drinkki näköalapaikalla

Mdinan kadut illalla

Let the music play

Olen taas kipeänä. Syytän liian kovalla puhaltavia ilmastointeja. Eilen oli vapaapäivä ja olo oli ihan hirveä, onneksi nyt on vähän parempi olo kun pitäisi töihin taas jaksaa. Eihän siellä ole tänään kuin 50 ihmisen tilaisuus. -___- Sunnuntaina oli päälle 40 ihmistä, minun homma oli tietenkin kiillottaa lautaset. 

Ei niitä ollut kuin muutama.

Sain kuitenkin kuunnella musiikkia, ei ollut niin paha. En tiedä miksen ole ennen tajunnut pistää musiikkia itselleni takahuoneeseen. :D Tilaisuus meni tosi mukavasti ja nopeasti. Olivat norjalaisia. :) Ryhmä söi todella nopeasti, eikä töistä ole päässyt lähtemään varmaan täällä ollessa ikinä näin ajoissa! Lauantainakin oli kiva työpäivä, pelkkää a la cartea, mikä oli pitkästä aikaa kiva. <3 

Perjantaihan oli minulla taas vapaapäivä, oli muuten ihan mahtavaa, mutta hukkasin kamerani.    -___- Kotiin tullessa se vaan ei ollut enää laukussa. Eilen kävin sitten ostamassa uuden ja rakastan tuota uutta! <3 

Mutta perjantaina siis olin niiden saksalaisten tyttöjen kanssa liikenteessä. Taisin viimeksi kirjoittaa, että toisen nimi on Elise vaikka se onkin Alice. :'D Pikkuvikoja. Mentiin siis Dingli Cliffseille, aivan upeat maisemat! 

Innostuttiin ottamaan aika paljon kuvia, koska kuten sanoin, maisemat oli niin upeat! 

Minä

Minä, Alice ja Franzi

Kolme apinaa bussipysäkillä

Dinglistä hypättiin bussiin ja matkattiin Blue Grottoon. Blue Grotto on siis sellainen luolantyyppinen systeemi, jota pääsisi ihmettelemään veneellä. Ei kuitenkaan lähdetty, koska reissu olisi kallis ja se olisi pelkästään sinne meno, räpsitään muutama kuva ja takaisin. Jäätiin siis uimaan sinne mistä veneet Blue Grottoon lähtee. Itse en tosin uinut, oli vähän auringonpistoksen oireita, joten jäin varjoon istuksimaan. 

Älykäs ilme

Auringonlasku bussia odotellessa

Päivä oli siis todella ihana! Kurja juttu oli vaan tietty se kameran katoaminen... Jonnekin se on tipahtanut kaivaessani jotain muuta laukusta. :/ Onneksi olen blogin takia pistänyt kuvia koneelle tasaisin väliajoin, joten ainoat kuvat jotka menetin oli minun kamerallani otetut kuvat tältä päivältä. Osa on otettu Alicen kameralla ja osa omalla iPhonellani. Eilen kävin siis ostamassa sitten uuden kameran. Iskun kestävä ja sillä voi ottaa kuvia myös veden alla. :) Ominaisuus pitää lähteä vielä testaamaan täällä ollessa! Tykkään kamerasta kyllä hirveästi, olen tänään aamun lähinnä testaillut sen eri ominaisuuksia ja olen erittäin tyytyväinen hankintaani. :) 

Jos jaksan töiden jälkeen niin laittelen viimein kuvia tästä kämpästä! Nyt työt kutsuu!