| Näkymä huoneen ikkunasta. |
Tilaisuuden jälkeen mentiin yhdessä syömään. Tuijottelin kaikessa rauhassa ikkunasta ulos kun huomasin, että Mostan tuomiokirkon toisessa kellossa oli jotain omituista. Se näyttikin päivämäärää. :o En ole ennen nähnyt moista... Tämä oli todella tärkeä asia kertoa. :D
| Mostan tuomiokirkko, päivämääräkello ei vain tässä näy... |
Selvisin lopulta vähän hytisten Vallettaan. Näin matkalla tosi monta paikkaa, missä haluaisin käydä! Ihan vain sen takia, että näkyi erikoisia rakennuksia tai mielenkiintoisia kauppoja. Varsinkin yksi konditoria! Oih, ihan pakko päästä käymään! Mikähän bussinumero se oli, mihin hyppäsin.. 44..? Pitää yrittää etsiä se uudestaan! Muistan kyllä millä puolella katua se oli.
Valletta oli todella kaunis! En ihan hirveän kauaa siellä ollut, koska tarkoitus oli vain käydä selvittämässä erilaisia bussilippumahdollisuuksia. Ilmeisesti voisin ottaa 7 päivän lippuja, mutta sitä täytyy vielä vähän miettiä. Sillä Attardin ja Mdinan väliä kulkee tällä hetkellä vuorot joista ei tarvitse maksaa mitään.. Ja jos työpäivät ovat sellaisia, etten jaksa/kerkeä kauheasti liikkua niiden jälkeen, niin loppujen lopuksi se olisi turha työpäivinä. Mutta täytyy katsoa kun näkee vähän miten tuolla töissä lopulta menee. Vietin Vallettassa vähän vajaan tunnin ja kiertelin bussiaseman lähimaastoa. Pitää lähteä joskus kyllä koko päiväksi! Vähän kuvia:
Sitten hyppäsin bussiin palatakseni Attardiin. Tämä(kään) matka ei sujunut ongelmitta.... Bussi alkoi lopulta pikku hiljaa lähestymään sitä missä uskoin jääväni pois, kun kuski yhtäkkiä pysähtyi pysäkille ja ilmoitti minulle ja toiselle matkustajalle (olimme ainoita) jäävänsä siihen 40 minuutiksi ja meidän pitäisi nousta kyydistä. Hieman hämmentävää. Näin lievästi sanottuna. Kysyin sitten että kuinka pitkä matka omalle pysäkilleni vielä olisi (onneksi muistin nimen!!) ja se olisi ollut ei seuraava vaan sitä seuraava. Pyysin kävelyohjeita ja kuskilta tuli hyvin epämääräiset ohjeet, joten lähdin hänen neuvomaansa suuntaan toivoen, että tunnistaisin lopulta oman korttelini. Onneksi ei hirveän pitkään tarvinnut kävellä (oli jo pimeää) kun tunnistin oman katuni nimen (kyllä, muistan nykyään osoitteeni ulkoa!) ja pääsin perille. Voisi kuitenkin olla kiva tietää, että miksi se siihen pysähtyi sillä tavalla ja tekevätkö kaikki vuorot niin. Toisaalta, nyt osaan ainakin siltä pysäkiltä vastaisuudessa kävellä takaisin kämpille.
Huomenna edessä taas sitten uusi haaste, nimittäin työpaikan löytäminen! Jännityksellä odotan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti