Kun kuvat ei riitä

Tajusin, että olen aikalailla vain ympäripyöreästi kertonut töistä. Joten ajattelin, että kävisin läpi nyt tyypillisen työpäivän. Tosin kuten sanoin, tilanne elää ja joka päivä on vähän erilainen. 

Päiväni alkavat yleensä siis joko klo 15 tai klo 16. Yleensä klo 15 ja varmaan tästä eteenpäin vielä useammin niin, koska Erika, joka on aiemmin tehnyt näitä minun työtehtäviä, ei koulun takia pääse enää töihin niin useasti. Aloitan aina menemällä ensin pukuhuoneeseen. :D Meillä on alkuvalmisteluja varten eri paita kuin itse työasu, joka vaihdetaan vasta juuri ennen kuin "service" (suomeksi kai kattaus) alkaa. Vaatteiden vaihdon jälkeen laitan keittiössä ensin tiskikoneen päälle ja tarkistan onko isompia tilauksia, jonka jälkeen alan kiillottamaan lautasia. Tilauksia varten on eri lautaset kuin a la carteen. Aluksi ajattelin, että lautasten kiillottaminen on ihan turhaa hienostelua, mutta se on kyllä pakko tehdä, ei ne vaan ole puhtaita. Joten käytännössä siis pesen ne uudestaan. Kiillottamisen jälkeen laitan kaikki lautaset oikeille paikoille keittiöön kokeille valmiiksi. 

Ravintolan alempi parveke

Seuraava homma on valmistella voita pieniin kuppeihin pöytiin vietäväksi. Siihen on oma jännä tekniikkansa, että pinta saadaan tarpeeksi tasaiseksi. Ihan hauskaa pikku näpertelyä, välillä vaan tuntuu, että olen liian hidas kun olen ehkä liian hmmm, mitä sanaa etsin, kai perfektionisti on ihan hyvä sana. :D Laitan sitten myös leipäkorit valmiiksi ja tässä vaiheessa useimpina päivinä kello alkaa olla sen verran, että alkaa olla aika vaihtaa vaatteita. Joskus taittelen myös servettejä kattauksiin (kankaisia). Jos kukaan muu ei ole ehtinyt niin laitan myös menut valmiiksi esille ja käyn ne kaikki läpi, että ovat siistejä ja sivut ovat paikoillaan. Täällähän naisille annetaan aina menu, jossa ei ole hintoja ja miehille se missä on hinnat. 

Ylempi parveke, takana voi erottaa harmaan oven jonka kautta kuljetaan keittiöön

Vaatteiden vaihto on yleensä kiva tauko ja heti sen jälkeen tulee ruoka alakerran ravintolasta. Ruoka on ollut tähän asti tosi hyvää ja annokset valtavia. Siinä on vaan se, että stressaan vaatteiden sotkemista kun kuitenkin valkoinen kauluspaita. :D Ruoan jälkeen varmistetaan, että kaikki on kondiksessa ja pidetään nopea palaveri, jossa käydään läpi kunkin pääasialliset työtehtävät, päivän kala ja amouse bouche. Meillä on myös hakulaitteet, jotta keittiöstä voidaan kutsua viemään ruokaa pöytään. Siinä ei ole ääntä, mutta se tärisee voimakkaasti. 

Alemmalle parvekkeelle ei viedä ruokaa ylemmän kautta vaan tätä reittiä

Yleensä minä "juoksen ruokaa", eli vien ruokaa keittiöstä pöytiin ja autan yleisesti vähän kaikessa. Vaikeaa on yrittää pitää mielessä pöytänumerot ja monet portaat tuo aika paljon haastetta. Sekä tietysti kuumat ja isot lautaset, sormenpäät usein arkana kun lautaset on niin kuumia. Se on kivaa kun kaikki vaistot huutaa päässä päästämään irti lautasesta, mutta se pitää kuitenkin viedä ja asettaa asiakkaan eteen kuin ei mitään. 

Sisällä oleva ruokasali, ovesta pääsee alemmalle parvekkeelle vievälle reitille

Ruokien lisäksi tarjoilen asiakkaille leipää ja vettä, vien jälkiruoka menuja, vaihdan ruokailuvälineitä ja yleisesti vähän kaikkea mitä nyt minua ikinä pyydetäänkään tekemään. Kun tilanne alkaa rauhoittumaan niin vetäydyn yleensä aloittamaan loppusiivousta, eli pesemään ja kiillottamaan laseja. Myös kaikki ruokailuvälineet pitää kiillottaa. Hakulaitteen lisäksi kokit ilmoittavat ruoan olevan valmiina lähtemään pöytiin huutamalla "away". Siihen on oppinut reagoimaan aika salamana. :D Yhden kokin mielestä minua on ilmeisesti hirveän kiva kiusata, eilen esimerkiksi kattaus oli juuri alkanut ja se siellä jo huutelee, että "away". 

Yläparveke toisesta suunnasta portaiden yläpäästä

Minua tuo "kiusaaminen" ei haittaa, päinvastoin, se saa minut tuntemaan että kuulun joukkoon siinä missä muutkin enkä ole vain joku random, joka siellä vähän pyörii tiellä. Yksi tosi kiva juttu kanssa on se, että oikeastaan kaikki ovat tainneet oppia minun nimen. :) Se ei ole enää, että "hey, you" vaan ihan Annu. Vaikka nimikyltissäni lukee edelleen kyllä "Anu"... Se vähän ärsyttää, mutta eipä sillä ihan hirveesti merkitystä kun eivät nuo kuule tupla-ännän tuomaa eroa... Kyllä kaikki nyt suurinpiirtein tietää, että se oikeasti kirjoitetaan Annu eikä Anu. 

Näkymä yläparvekkeelta illalla

Täällähän on jännä se, että minun lisäkseni töissä on vain kaksi muuta naista. Kaikki muut ovat miehiä. Suomessa se on aikalailla toisinpäin, varsinkin salin puolella. Minusta on ihan mukavaa työskennellä täällä, on paljon kivempaa olla "gorgeous", "my dear" tai "darling" kuin "tyttö". :D

  
Mikä on samaa niin kiroilun määrä. :D Osaan jo aika hyvin kiroilla maltaksi. :'D Ja kuten Suomessakin, rankka työ vaatii rankat huvit, työporukka jää aina työvuoron päätteeksi olueille ennen kotiin lähtöä ja kaikki heistä juhlivat välillä rankalla kädellä. Niin, ja oikeastaan melkeinpä kaikki polttaa. Sekin on aika sama Suomen kanssa. Minusta on mukava istua iltaa näiden kanssa, vaikka välillä kieli onkin maltaa, enkä tajua oikeastaan mitään. Onneksi ravintolapäällikkö ei puhu myöskään maltaa niin en ole ihan yksin pihalla. :D 

Täytyy kyllä sanoa, että välillä on kova koti-ikävä. Töissä menee myöhään ja olen välillä tosi väsynyt, silloin ei meinaa englanti enää taittua ja kaikki meinaa tulla suusta pihalle suomeksi. Ei kauheasti auta kun ravintolassa on kiire, pitää saada viesti nopeasti perille ja minä yritän papattaa suomeksi. Keskittymiskyky myös heikkenee ja alkaa olla vaikea ymmärtää eri englannin aksentteja. Onneksi kaikki on kuitenkin todella mukavia ihmisiä ja taidan itse olla kaikkein kriittisin omaa työskentelyäni kohtaan. Ensi viikolla minut perehdytetään varmaan hotellin cocktailbaariin ja saan sen hoidettavakseni jos se sujuu. :)

Summa summarum

Nonni, nyt on taas hetki aikaa kirjoitella! En vain oikein tiedä mistä aloittaa. :o 

Töissä on mennyt mukavasti. Päivät (tai illat) menee todella nopeasti, koska on paljon tekemistä. Edelleen siellä on stressaavaa ja välillä vähän pelottavaa olla, koska suoriutumispaineet on tosi kovat. Viime lauantaina olin itseasiassa töissä hotellin toisessa ravintolassa, Palazzo de Pirossa. On muuten tosi kaunis paikka, pitää yrittää muistaa ottaa kuvia! Siellä oli silloin häät, joten olin siinä tilaisuudessa töissä. Aikalailla samanlailla meni kuin Priimus-tilaisuudet. Minulla oli oma 10 hengen pöytä, jonka kolmen ruokalajin illallisen huolehdin. Sinällään vaan vähän erikoiset häät, nimittäin morsian ja sulhanen eivät halunneet istua samassa pöydässä, koska ilmeisesti olivat jo allekirjoittaneet eropaperit. :D Tai näin ainakin kuulin. Tunnelma siellä oli siis vähän hämmentävä, ainakin siihen asti kun kaikki oli humalassa. Lauantaina olin myös ennen töitä Bartin kanssa Mdinaa kiertelemässä, silloin nuo muutamat kuvatkin minusta otettiin. 

Sunnuntaina lähdettiin sitten Bartin kanssa työkaverini Kylen ja sen kavereiden matkaan Gozolle, toiselle Maltan saarista. He olivat vuokranneet sieltä loman ja synttäreiden viettoon ison paritalon puolikkaan, jossa oli pihalla uima-allas ja grilli. Hirveästi en Gozoa itsessään nähnyt kun oleiltiin vaan siellä asunnolla, pitää lähteä joku kerta uudestaan! Oli siellä kyllä hauskaa, polskia altaassa ja ottaa aurinkoa. Kunnon kielikylpy myös, kun koko ajan kuuli puhuttavan lähinnä maltaa. :D

Maanantaina olikin sitten taas töitä, mutta pääsin ajoissa kotiin kun piti keretä 22.48 lähtevään bussiin. Tai oikeastaan se lähti etuajassa, onneksi olin ajoissa! Olisi aika kurjaa myöhästyä viimeisestä bussista.... Täällä ei hirveästi aikatauluista välitetä, ovat ilmeisesti vain suuntaa antavia. :'D Olin töiden jälkeen muuten niin väsynyt, että torkahdin ensin tietokone sylissä. Nukuinkin tosi pitkään ja hyvin, heräämättä yhteentoista asti! Vähän kyllä harmitti kun vapaapäivästä oli mennyt pari tuntia, mutta kyllä teki hyvää nukkua kunnolla pitkästä aikaa! 

Tiistaina, kuten edellisessä merkinnässä sanoin, olin rannalla Maritan kanssa. Tosin auringonoton sijaan päivä meni syömisessä. :'D Käytiin lähellä rantaa sijaitsevassa ravintolassa syömässä ja tilattiin tosiaan yhdet juomat, mutta Happy Hourin takia saatiin molemmat kahdet. Oltiin ensin vähän hämmentyneitä! Ruoka oli hyvää, juomat myös ja jälkkäri, ah, taivaallista! Olin niin täynnä että huhhuh! Siinä kun kuvailtiin ruokiamme niin eräs mukava turisti tuli kysymään haluaisimmeko, että hän ottaa meistä yhdessä kuvan. :) Vähän pidemmän kaavan päivällisen jälkeen suunnattiin sitten molemmat takaisin omiin majapaikkoihimme. Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa ja puhua suomea! 

Eilen kävin sitten ennen töitä vielä Vallettassa kun halusin kirjakauppaan. Etsin jotain, minkä avulla voisin opetella vähän maltaa. :D Ja ilokseni löysinkin! Ennen töihin lähtöä kävin sitten vielä Upper Barraka Gardensissa, joka oli todella kaunis! 

Näkymä puutarhasta

Työpäivä menikin sitten mukavasti, pääsin taas ajoissa kotiin. :) Tänään meneekin varmaan pidempään, menen nimittäin vasta neljään. En ole vielä päättänyt mitä teen tässä ennen työpäivää, mutta jonnekin tuonne aurinkoon varmaan lähden! 

Kerro se kuvin

Tänään oli vapaapäivä töistä ja lähdin käymään Maltan isoimmalla hiekkarannalla Melliehassa Maritan kanssa. Täällä siis yleisesti rannat on kalliarantoja, mutta tuolla Mellieha Baylla on ihanan pehmeää ja hienoa hiekkaa! En ole vielä palanut kuin ihan hieman yläselästä ja tänään ostin aurinkorasvaa etten pääsisikään palamaan pahemmin. :D Pieni auringonpistos tosin taisi tulla, joten en tänään hirveästi kirjoittele vaan pistän kuvia! 

Xara Palace, cocktail-baari

Asuntoa lähellä olevan leipomon herkkuja

Kyltin mukaan muurille kiipeäminen on vaarallista mutta ei kiellettyä

Mdinassa kuten edellinenkin kuva

Mellieha Bay 

Työkaveri kavereineen

Matkalla Gozolle

Mgarr, Gozon satama

Gozo yöllä

Happy Hour :D

Vielä en ole kerennyt ottamaan kuvaa lemppari liikennemerkistä. Siinä lukee "SPEED KILLS". Kirjoittelen huomenna (jos kerkeän) kuvista ja muista kuulumisista tarkemmin! :)

De Mondion

Ensimmäinen työpäivä oli siis eilen. Toistaiseksi on vielä aika sekavat fiilikset... Aamupäivänhän minä vaan hengailin kämpillä ja kävin ulkosalla vähän. Kolmeksi piti sitten tuonne töihin. Tällä kertaa minulle näytettiin ihan hotellia ja työntekijöiden reittejä jne. Onhan se kyllä upea paikka! Kuvia en vain vielä ainakaan kerennyt valitettavasti ottamaan, oli vähän liikaa infoa, jota piti sisäistää, että ehtisi moista edes ajatella. 

Kierrosten ja infojen jälkeen aloittelinkin sitten auttamalla De Mondion valmistelemista illan kattaukseen. Onneksi on aikalailla sellainen paikka, että vain varauksella saa pöydän niin etukäteen jo tietää, että minkälainen ilta suurinpiirtein on tulossa. Vaikka tietysti tällä alalla tilanne elää ja eihän tuokaan ilta ihan sillein mennyt kun alunperin oli ajateltu. :D 

Minun tehtäväni oli seurata erästä Erikaa ja sillä tavalla opetella asioita. Ennen kun kattaus alkoi, infoa tuli niin paljon, että aloin olla hieman paniikissa, mutta asiakkaiden tullessa ja alun jälkeen alkoi homma hahmottua paremmin. Täytyy myöntää, että olen kyllä hieman huolissani mitä tulee tämän jakson TOP-tavoitteisiin... Nimittäin De Mondionissa ne vain eivät tule täyttymään. Hotellilla on onneksi kuitekin muutama muukin paikka, jotka ovat erilaisia, joten pystynen toivomaan siirtoa ollakseni pääsääntöisesti paikassa, joka on tavoitteiden kannalta ajateltuna parempi. Missään nimessä minulla ei ole mitään De Mondionia vastaan, ilma noita jakson tavotteita olisin siellä mielelläni. Vaikka se on pelottavaa ja stressaavaa. :D Mutta täytyy katsoa mihin homma lähtee kehittymään. 

Tällä kertaa olin siis töissä yhteen asti yöllä, jäin istumaan iltaa työkavereiden (Miriam, Kyle ja Anthony) kanssa ja sen jälkeen sain kyydin takaisin kämpille Kylelta. Anthony lupaili, että tänään pääsisin vähän aiemmin töistä pois, ja toivon, että se pitää paikkansa! En ole vähään aikaan ollut näin väsynyt ja harmittaa kun päivät menee nukkuessa, eikä sitten kerkeä/jaksa tehdä täällä yhtään mitään muuta kuin töitä ja nukkua vähän välissä.. Mutta niin, toisaalta, töihinhän minä tänne tulin enkä lomailemaan. :D

Aamulla näin tänään pikaisesti jopa Bartia ennen kuin se lähti töihin. Sanoi, että saan huonekaverin! :o Tulee ilmeisesti sunnuntaina, mutta on ilmeisesti aika lyhyen aikaa, lähtee ennen minua... Voi parkaa, tulee kuitenkin olemaan paljon öitä kun könyän töistä kotiin todella myöhään, toivottavasti en tule häiritsemään sitä liikaa! 

Mutta niin, hirveästi en jaksa nyt kirjoitella, olen oikeasti todella väsynyt ja tunnin päästä pitäisi jaksaa taas lähteä. Tässä vielä hieno peilikuva työasustani. 

The Silent City

Lähdin aamulla aikasin liikkeelle, että varmasti on aikaa olla hieman tai vähän enemmän hukassa. Unohdin eilen Vallettassa nostaa rahaa bussimatkoja varten, niin ensin piti metsästää Attardissa pankkiautomaatti. Kartan avulla se oli yllättävän kivutonta! Kävelymatka ei ollut onneksi pitkä ja kerkesin sopivasti bussiin, joka meni Mdinaan. Aamulla oli todella pilvistä ja tällä kertaa olin onneksi napannut ison huivin mukaan, ettei ihan palelisi. 

Matka kesti lopulta vajaan 15 minuuttia, tosin panikoin ensimmäisen portin näköisen systeemin kohdalla ja jäin kyydistä pois turhan aikaisin. Onneksi ei ollut kiire ja kävelin siitä sitten. Mdinahan on siis kokonaan ympäröity muurilla ja vain luvan saaneet saavat ajaa kaupunkiin autolla. 

Yksi porteista

Tunnelma oli aika uskomaton. Varsinkin kun olin paikalla jo yhdeksän maissa eikä turisteja ollut mailla halmeilla. Lähdin sitten etsimään Xara Palacea, mutta lopulta kävelin vahingossa sen ohi. :D Kysyin eräältä mieheltä neuvoa ja juttelimme myös hieman. Paljastui, että hän rakastaa Suomea, on käynyt jopa yhdeksän kertaa! :D Ihan Saariselältä Helsinkiin ja Jyväskylässäkin. Hassu yhteensattuma. Lähdin siis varmistamaan, että löydän hotellin, mutta en mennyt vielä sisään koska olin tunnin etuajassa. Kiertelin siis kaikessa rauhassa. Halusin yrittää etsiä eilen tervetulotilaisuudessa mainitun näköalapaikan, ja kyllähän sekin lopulta löytyi. 

Meri näkyy vaikka Mdina on ihan sisämaassa

Kadut Mdinassa

Löysin myös muutaman paikan, jossa haluaisin käydä syömässä! Tai oikeastaan voisin varmaan käydä kaikissa Mdinan ravintoloissa. xD Yksi jäi erityisesti mieleen, ravintolasalina toimi eräänlainen sisäpiha, jossa oli paljon kasveja ja se oli todella vehreä ja kaunis! He kasvattavat itse omat yrttinsä ja ruokalista vaikutti erinomaiselta. En kehdannut ottaa kuvaa sisäpihasta vaikka se vähän näkyikin, täytyy mennä sinne syömään! 

"Unattended Children will be sold as Slaves", huumorintajua :D Toivottavasti. o.o

Toinen paikka mikä jäi voimakkaasti mieleen oli sellainen tee-paikka, jossa sai myös pientä purtavaa. Heillä on terassi aivan näköalapaikalla, eli teetä ja pikkupurtavaa nauttiessa sai ihastella maisemaa. 

Lopulta päätin viimein mennä hotellille, oli paljon tavaraa mukana ja tuuli oli yltynyt. Kävin esittäytymässä vastaanotossa ja minua pyydettiin jäämään odottamaan. Sisällä en kehdannut ruveta saman tien räpsimään kuvia, mutta toivottavasti jossain vaiheessa kerkeän, oli nimittäin sen verran upea aula. Heti tuli myös sellainen olo, että nyt ollaan viiden tähden hotellissa. :'D 

En hirveän kauaa joutunut odottamaan vaikka olin oikeasti aika aikasessa. Ohjaajani vaikutti oikein mukavalta ja puhui selkeää englantia. Tosin ilmeisesti oli tapahtunut joku väärinkäsitys ja minua odotettiin saapuvaksi vasta huomenna, mutta kävi tämä näinkin. Tänään juttelimme vain hetken aikaa kokemuksestani ja siitä mitä tulen täällä tekemään. Tulen olemaan yläkerran viiden tähden ravintolassa, mikä on aika pelottava ajatus. o.o Ulkonäkö on täällä todella tärkeä asia, joten ne ponnarit!! Pitää varmaan harjoitella tämä ilta siistin nutturan tekemistä. :'D Arvostin kovasti sitä, että tämä nainen ei yhtään vähätellyt sitä kuinka tärkeää tuolla on näyttää siistiltä, puhuimme ihan kynsien pituudesta jopa. :D Ja ilman meikkiä ei saa tulla töihin. Odotan suurella innolla ja vielä suuremmalla jännityksellä! Niin, ja kuten olin arvellutkin, tämä tulee olemaan minulle ilta- ja viikonloppupainotteista työtä, saa nähdä miten pahasti menee aikataulut ristiin kaikkien muiden kanssa. 

Randomkuva Mdinan ulkopuolelta kun odotin bussia

Hotellilta lähdettyäni kaupungissa alkoi olla enemmän ihmisiä. Kiertelin siellä vielä hetken auringon lämmössä, kunnes päätin lähteä. Hyppäsin bussiin, joka meni kyllä Attardiin, mutta sellaiseen osaan sitä, etten uskaltanut yrittää seikkailla sieltä takaisin kämpille, joten huristelin jälleen Vallettaan. :D Se oli hyvin erilainen paikka tähän aikaan! Täynnä ihmisiä. Kävin syömässä siellä ja sitten huristelin takaisin Attardiin, tällä kertaa bussi jopa ajoi ihan minun pysäkilleni asti. :o En ymmärrä näitä busseja täällä. xD Kämpällä menin vaan sitten nukkumaan vähäksi aikaa, koska väsytti aikaisen herätyksen takia. 

Niin, ja sainhan minä myöhään eilen illalla asuintoverin tähän. :D Belgialainen 25-vuotias Bart. Oikein mukavan oloinen kaveri! Jutusteltiin jonkin aikaa vielä ennen nukkumaan menoa (ennen kun kukaan kysyy tai miettii, niin meillä on ihan eri huoneet :D) ja hän päivitteli kuinka kertoo tyttöystävälleen, että majailee tytön kanssa. :'D Meillä taitaa sääli kyllä olla ihan erilaiset aikataulut töiden suhteen, joten nähdään varmaan tyyliin iltaisin kun minä tulen töistä viimeisellä bussilla, ellei joku työkaveri tuo minua jolloin tulen vielä myöhemmin... Noh, kai me aina silloin tällöin pystymme jotain tekemään! 

Malta by bus

Sateesta ei kyllä ollut tänään tietoakaan! Seuraavan kerran kun menin ulos niin huh, että oli kuuma! Pohkeet melkein paloi kun odottelin bussia. Pohkeet sen takia koska huomasin jalkojeni olevan etupuolelta ruskeammat kuin takaa. Päätin siis odottaa bussi seisomalla selkä tietä kohti. Näytti varmaan älykkäältä, mutta olisin mieluusti kaikkialta samanvärinen. :D Vähän kyllä meinasi iskeä kiirus sinne tervetulotilaisuuteen, mutta kerkesin kuitenkin! Ja jäi vielä odotteluaikaakin. 

Näkymä huoneen ikkunasta.

Tilaisuus oli ihan mukava. Kuultiin paljon hyödyllistä siitä, että mitä missäkin Maltalla on ja mitä voi tehdä jne. Täällä on itseasiassa ensi lauantaina itsenäisyyspäivä ja ajateltiin näin alustavasti lähteä ihmettelemään juhlallisuuksia. Ilmeisesti juhlivat jossain Vallettan lähettyvillä. Huomenna alkaa myös työt! Klo 10 pitäisi olla Mdinassa Xara Palacessa, pitää ehkä lähteä varmuuden vuoksi pari tuntia ennen, että varmasti ehtii etsiä rauhassa! xD Minun tuurilla eksyn taas. 

Tilaisuuden jälkeen mentiin yhdessä syömään. Tuijottelin kaikessa rauhassa ikkunasta ulos kun huomasin, että Mostan tuomiokirkon toisessa kellossa oli jotain omituista. Se näyttikin päivämäärää. :o En ole ennen nähnyt moista... Tämä oli todella tärkeä asia kertoa. :D

Mostan tuomiokirkko, päivämääräkello ei vain tässä näy...

Siitä lähdinkin sitten bussilla Vallettaan, muut menivät Melliehaan, koska heistä kaikkien työpaikat ovat siellä. Pitäisi kyllä pikkuhiljaa opetella kantamaan jotain lämpimämpää myös mukana täällä... Ei sen takia että ulkona olisi kylmä, ei todellakaan. Täällä on tosi lämmintä vielä auringonlaskun jälkeenkin. Vaan sen takia, että bussissa tulee kylmä ilmastoinnin takia. Samoin jos istuu pitkään sisällä. Liian hyvin toimivat ilmastoinnit. 

Selvisin lopulta vähän hytisten Vallettaan. Näin matkalla tosi monta paikkaa, missä haluaisin käydä! Ihan vain sen takia, että näkyi erikoisia rakennuksia tai mielenkiintoisia kauppoja. Varsinkin yksi konditoria! Oih, ihan pakko päästä käymään! Mikähän bussinumero se oli, mihin hyppäsin.. 44..? Pitää yrittää etsiä se uudestaan! Muistan kyllä millä puolella katua se oli. 

Valletta oli todella kaunis! En ihan hirveän kauaa siellä ollut, koska tarkoitus oli vain käydä selvittämässä erilaisia bussilippumahdollisuuksia. Ilmeisesti voisin ottaa 7 päivän lippuja, mutta sitä täytyy vielä vähän miettiä. Sillä Attardin ja Mdinan väliä kulkee tällä hetkellä vuorot joista ei tarvitse maksaa mitään.. Ja jos työpäivät ovat sellaisia, etten jaksa/kerkeä kauheasti liikkua niiden jälkeen, niin loppujen lopuksi se olisi turha työpäivinä. Mutta täytyy katsoa kun näkee vähän miten tuolla töissä lopulta menee. Vietin Vallettassa vähän vajaan tunnin ja kiertelin bussiaseman lähimaastoa. Pitää lähteä joskus kyllä koko päiväksi! Vähän kuvia:

Sitten hyppäsin bussiin palatakseni Attardiin. Tämä(kään) matka ei sujunut ongelmitta.... Bussi alkoi lopulta pikku hiljaa lähestymään sitä missä uskoin jääväni pois, kun kuski yhtäkkiä pysähtyi pysäkille ja ilmoitti minulle ja toiselle matkustajalle (olimme ainoita) jäävänsä siihen 40 minuutiksi ja meidän pitäisi nousta kyydistä. Hieman hämmentävää. Näin lievästi sanottuna. Kysyin sitten että kuinka pitkä matka omalle pysäkilleni vielä olisi (onneksi muistin nimen!!) ja se olisi ollut ei seuraava vaan sitä seuraava. Pyysin kävelyohjeita ja kuskilta tuli hyvin epämääräiset ohjeet, joten lähdin hänen neuvomaansa suuntaan toivoen, että tunnistaisin lopulta oman korttelini. Onneksi ei hirveän pitkään tarvinnut kävellä (oli jo pimeää) kun tunnistin oman katuni nimen (kyllä, muistan nykyään osoitteeni ulkoa!) ja pääsin perille. Voisi kuitenkin olla kiva tietää, että miksi se siihen pysähtyi sillä tavalla ja tekevätkö kaikki vuorot niin. Toisaalta, nyt osaan ainakin siltä pysäkiltä vastaisuudessa kävellä takaisin kämpille. 

Huomenna edessä taas sitten uusi haaste, nimittäin työpaikan löytäminen! Jännityksellä odotan! :D

Elämän pienet ilot

Heräsin tänään melko aikaisin koska romanialaiset asuintoverini rupesivat valmistelemaan omaa lähtöään. Olin kuitenkin nukkunut tosi hyvin ja heräilemättä siihen asti kun kolina alkoi, niin ei haitannut! Pysyin myös sängyssä oikeastaan siihen asti kun nuo lähtivät. Heipat kuitenkin kerkesi sanoa. :D

Sinänsä sääli, että menivät jo, vaikuttivat mukavilta. Vaikka olisihan se ollut tietysti vähän sitä, että he puhuvat keskenään romaniaa ja minä olen pihalla siitä mistä puhutaan. :D Toisaalta, olisihan siinä voinut oppia vähän sitäkin kieltä! 

Corina oli ihana, jätti minulle mm. loput shampoonsa ja hoitoaineensa, pyykinpesuaineen ja söpöt flipflopit! Nyt minun ei tarvitse ostaa täältä! 

Pidän niistä! <3 

Romanialaisten lähdettyä päätin lähteä kauppaan ostamaan vähän syötävää. Ulkona on tosi pilvistä, mutta lämmintä. Säätiedote lupaili vähän, että saattaisi sataa, toivottavasti ei kuitenkaan! Kauppareissu piristikin sitten oikein kunnolla! Visa Electronin kanssa ei ollut ongelmaa ja kaupasta löytyi kaikkea kivaa. Paitsi ponnareita, en sitten pakannut ilmeisesti kuin yhden mukaan, koskaan ei niitä meinaa löytyä laukusta. -.- Tarvisin kuitenkin töihin ja todennäköisyys, että hukkaan tuon ainoani on aikalailla 100%. Pitää siis yrittää muistaa etsiä niitä. 

Pussissa ei ollut kantokahvoja, mutta kaupantäti pakkasi ne minulle sillä tavalla, että sen sai kannettua kivasti!

Siinä kaikkea kivaa mitä löysin! Voi olla että jätän kaikkia vaatteni tänne ja pakkaan matkalaukun täyteen noita Bueno Whiteja, oli muuten niin hyvää! Mutta tuo suklaa-pähkinä-jogurtti oli ehkä omituisinta, mitä olen pitkiin aikoihin syönyt. Se ei ollut tarpeeksi makeaa minun mieleeni. :D Heinzin löytäminen oli minulle tietysti suuri ilon aihe, ja vieläpä tuollaisessa söpössä pikkupurkissa! Haluaisin ostaa kotiin myös, mutta ei siinä olisi järkeä, isoin mahdollinen on minulle passelimpi. En ole vielä maistanut tuota Mars-maitoa, jätän varmaan illalle... Siellä oli myös Milky Way-maitoa, sitä pitää maistaa seuraavaksi! Ostin kyllä sitten ihan ruokaakin ja mehua. :) Vettä on myös jääkaapissa, kun hanavesi täällä kerran on juomakelvotonta. 

Tänään olisi tarkoitus mennä Mostaan tervetulotilaisuuteen, jonka jälkeen jos vielä jaksan, niin lähden pääkaupunkiin Vallettaan hankkimaan itselleni ladattavan bussikortin työpaikalle kulkua varten. Alunperin ajattelin, että menisin tänään myös käymään Mdinassa, jossa se hotelli, johon menen töihin sijaitsee, mutta en varmaan kerkeä. Mieluummin käyn rauhassa Vallettassa, ja parasta on, että sieltä pääsee vaihtamatta takaisin Attardiin! 

Vaikka sitten kantapään kautta

Illan seikkailu alkoi hyvin. Pääsin selkeästi ihan liian kätevästi St. Paul's Bayhin, siellä nimittäin en meinannut ensin löytää muita, sitten takaisin tulo... No, sanotaan nyt, että pääasia, että selvisin sieltä lopulta. :D 

Olin kyllä siitä menomatkasta aika ylpeä. Ensin keksin miten sinne paikkaan pääsee. Sitten osasin jopa mennä sinne. Noita bussiaikatauluja on välillä vaikea tulkita.

Mustalla ympyröity on se missä minä asun, muut asuu sinisellä ympyröidyssä paikassa

Tai periaatteessa osasin mennä sinne, jäin turhan aikaisin pois kyydistä. Kyllä me sitten lopulta löydettiin toisemme. Osa kävi vähän polskimassa meressä ja olihan se yllättävän lämmintä. Itse en viitsinyt lentojen jälkeisen kurkkukivun takia. 

Auringon laskun jälkeen alkoi stressaamaan yksin sen pitkän matkan tekeminen. Tuli todella nopeasti ihan pimeää. Pienen harkinnan jälkeen päätin, etten lähtisi pimeässä bussirumbaan, ottaisin taksin. Selitin minne halusin ja pienen pohdinnan jälkeen kuski totesi tietävänsä paikan ja lähdettiin. Yhtäkkiä sitten hän ei enää tiennytkään minne mennä, enkä minäkään tunnistanut pimeässä paikkoja. Meinasi iskeä pieni paniikki kun etsittiin oikeaa tietä, mutta lopulta se kuitenkin löytyi. Tarpeeksi jännitystä koko loppuelämäksi. 

Ainakin auringonlasku oli nätti.

Mitä tästä opimme, asuinpaikan osoite aina mukana! 

Hikistä touhua!

Täällähän sitä nyt sitten viimein ollaan. Matka oli aika rankka, puoli yhdeltä yöllä nousin bussiin Jyväskylästä, lentokentällä noustiin koneeseen joka lähti sieltä vähän kuuden jälkeen. Onneksi lennolla tarjoiltiin pientä purtavaa ja juotavaa. Frankfurtissa oltiin kahdeksan aikoihin aamulla ja jatkolento lähtikin sitten noin puoli kympiltä kohti Maltaa. Myös Maltalle mentäessä sai vähän purtavaa, jee! :) Lennot meni aika mukavasti torkkuen ja Maltan päässä odotti mukava yllätys kun matkalaukutkin olivat löytäneet samaan osoitteeseen. 

Frankfurtissa oli synkkää

Meitä oli lentokentällä vastassa mies, joka sitten kyyti meidät majoituspaikkoihin. Minä jäin Attardiin, josta on lyhyt matka Mdinaan työpaikalle. Muut menivät sitten reippaasti kauemmas. Sinänsä sääli, mutta kyllä me varmaan yhteyttä saadaan pidettyä. 

Attard

Asunnossa minua odotti romanialainen tyttö, joka harmi kyllä lähtee jo huomenna pois. Häneltä kuulin kaikkea hyödyllistä maan ja taivaan väliltä ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin Mostaan. Attard on siis ilmeisesti lähinnä asuinaluetta, Mosta on sitten jo ihan kaupunki. Corina (siis se romanialainen tyttö) opetti minulle minne milläkin bussilla pääsee, suuri helpotus! Täällä on kivasti sillä tavalla, että bussilippu ostetaan päiväksi kerrallaan. Se maksaa 2,60 e ja sillä sitten voi hurrutella ympäri Maltaa sinä päivänä. Kätevää! Corina oli menossa läksijäistilaisuuteen ja hän samalla näytti missä minun huominen tervetulotilaisuus on. Sieltä sitten seikkailin itse takaisin asunnolle. Oli tarkoitus käydä kaupassa ostamassa juotavaa ja syötävää, mutta kaupat olivatkin kiinni. Se on täällä omituista, ilmeisesti ne aukeavat myöhemmin päivällä uudestaan.

Täällä muuten on kuuma! Ja aika kosteaa.. Onneksi tuulee niin helpottaa vähän. :) Vastapestyt märätkin vaatteet kuivu päällä äkkiä. xD Ja ihan hyvä myös, että en vaalentanut hiuksia ennen tätä reissua yhtään enempää, näinkin vaaleana huomaa pitkiä katseita. 

Seuraava haaste on löytää muiden suomalaisten luo! Katsotaan miten onnistuu, keksin ehkä miten pääsen. Ehkä. :D Toivotaan parasta!